Toistuvan hiivatulehduksen taustalta voi löytyä jokin näistä viidestä riskitekijästä

Toistuvien oireiden taustalla olevat syyt on tärkeä tunnistaa, jotta tulehduskierre voidaan katkaista. Toistuva hiivatulehdus voi kertoa kehon puolustusjärjestelmän heikentymisestä ja emättimen mikrobiomin häiriöstä. Candida albicans on tavallinen osa ihmiskehon normaalia mikrobistoa, mutta se voi muuttua taudinaiheuttajaksi suotuisissa olosuhteissa. Hiivan liikasvua voivat edesauttaa esimerkiksi antibiootit, hormonaaliset vaihtelut ja korkea verensokeri.

Sienet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: rihmasieniin ja hiivasieniin. Hiivasolut ovat pieniä, yksisoluisia mikro-organismeja, jotka lisääntyvät kuroutumalla. Se tarkoittaa, että emohiivasoluun kasvaa pieni uloke, joka irtoaa myöhemmin omaksi solukseen. Hiiva ei siis leviä samalla tavalla kuin bakteerit, vaan kasvattaa itse uusia kopioita itsestään.

Hiivasienet viihtyvät erityisesti happamassa ympäristössä, jonka pH on alle 5. Ne käyttävät energianlähteenään sokeria ja tärkkelystä, ja juuri siksi runsassokerinen ruokavalio voi ruokkia hiivan kasvua. Tietyissä olosuhteissa hiiva voi myös muodostaa rihmamaista verkostoa ja tuottaa itiöitä, aivan kuten monisoluiset rihmasienet. Tämä lisää sen kykyä kiinnittyä limakalvoihin, ja tämä aiheuttaa oireita elimistön tasapainon järkkyessä.

Normaalifloorasta taudinaiheuttajaksi

Ihmisen normaaliflooraan kuuluu bakteerien lisäksi sieniä. Esimerkiksi C. Albicans -hiivasienikantoja asuu suussa, suolistossa ja emättimessä. Se ei ole normaalisti taudinaiheuttaja, mutta muuttuu sellaiseksi elimistön vastustuskyvyn heikentyessä (ns. opportunistinen taudinaiheuttaja).

Hiivatulehduksista 85–90 % on Candida albicansin aiheuttamia. C. Albicansilla on rihmanmuodostamiskyky, joka saa ”asukashiivan” muuttumaan taudinaiheuttajaksi. Rihmat voivat tunkeutua epiteeliin eli limakalvon päällyskerrokseen. Myös itiöt pystyvät tarttumaan epiteelisoluihin.

Hiivasienen rihmat pystytään näkemään valkovuodon mikroskooppitutkimuksessa.

Toistuvan hiivatulehduksen riskitekijät

Hiivasienitulehdus selittää 35–40 % ulkosynnyttimien kutinoista. Etenkin jos taustalla on antibioottikuuri. Hiivatulehduksen tyypillinen oire on kutinan lisäksi kokkareinen, ”raejuustomainen” valkovuoto. Vuoto on väriltään vaaleaa tai valkeaa, johon nimiliite albicans eli valkoinen viittaa. Limakalvoilla voi olla myös pieniä haavaumia.

Toistuvan hiivatulehduksen riskitekijöitä ovat mm. antibioottien käyttö, diabetes ja hormonaaliset muutokset.

1. Antibiootit

Antibiootteja käytettäessä häiritään myös ihmisen normaaliflooraa. Tällöin taudinaiheuttajat, kuten Candida albicans –hiiva, pääsevät lisääntymään.

2. Korkea verensokeri

Hiiva käyttää ravinnokseen sokeria, joten hiivatulehduksen taustalla voi olla korkea verensokeri. Diabeteslääkkeistänatrium-glukoosi-kuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjien yleisenä haittavaikutuksena on emättimen hiivatulehdus.

3. Mikrobiomin häiriö

Pieni estrogeenipitoisuus kuukautiskierron alussa altistaa emättimen mikrobiomin tasapainohäiriölle, sillä hyvien laktobasillien määrä vähenee ja pH laskee. Myös yhdistelmäehkäisypillerit ja seksuaalinen aktiivisuus vaikuttavat mikrobiomiin. Mikrobiomin tasapainon häiriön seurauksena voi kehittyä bakteerivaginoosi tai hiivatulehdus.

4. Korkea estrogeenipitoisuus

Korkea estrogeenipitoisuus edesauttaa hiivan kasvua. Tämän vuoksi yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttö ja korkea estrogeenipitoisuus raskauden aikana voivat saada aikaan hiivatulehduksen. Vaihdevuosissa estrogeenin määrä puolestaan laskee, joten yleensä myös hiivatulehdukset vähenevät.

5. Heikentynyt vastustuskyky

Elimistön vastustuskyvyn heikentyminen altistaa erilaisille infektioille. Myös geeneillä voi olla merkitystä; vulvodynia potilailla on havaittu geeneissä muotoja, jotka altistavat heikentyneelle puolustuskyvylle hiivatulehduksia vastaan ja johtavat immuunivasteen liialliseen voimakkuuteen. Toistuva hiivatulehdus kannattaa hoitaa, sillä se on vulvodynian eli ulkosynnyttimien kiputilan riskitekijä.

Toistuvan hiivatulehduksen hoito

• Ravinto: Hiiva rakastaa sokeria, eli ruokavaliosta kannattaa karsia turhat sokerit.

• Intiimihygienia: Hygienian kanssa kultainen keskitie on paras, sillä sekä puutteellinen että liiallinen peseytyminen voi aiheuttaa ärsytystä. Saippuan sijaan kannattaa suosia pelkkää vesipesua, ja hajusteet kannattaa unohtaa. Hyvä kuivaus ja ilmakylvyt ehkäisevät kosteuden aiheuttamaa hautumista.

• Itsehoito: Oireiden ollessa lieviä tai silloin, kun olet varma oireiden syystä , voi hoidoksi valita ilman reseptiä saatavia itsehoitotuotteita apteekista.

Kannattaa huomioida, että jos yleisesti käytetyt lääkkeet eivät tepsi hiivatulehdukseen, voi kyseessä olla harvinaisempi Candida glabrata hiivasieni. Se on resistenssi perinteisille hiivalääkkeille (atsoli-ryhmän lääkeaineet, kuten flukonatsoli).

Uutuustuote GYNEVIA® Silver Caps on kätevä vaihtoehto hiivan oireiden hoitoon. Sitä voidaan käyttää myös tulehduskierteen ennaltaehkäisyyn. Viikon hoidon jälkeen tuotetta kannattaa käyttää kerran viikossa, jotta mahdollinen hiivarihmasto ja itiöt saadaan kuriin.

• Lääkärin määräämä hoito: Toistuva hiivatulehdus vaatii lääkärin tutkimusta. Lääkäri voi selvittää taudinaiheuttajan mikroskoopin tai sieniviljelyn avulla ja määrätä juuri siihen sopivan hoidon.

Lue lisää Gynevia Silver Capsista täältä ->