Jopa 80 % ihmisistä saa HPV:n eli ihmisen papilloomaviruksen (Human Papilloma virus) elämänsä aikana. Monilla se paranee itsestään, mutta osa viruksen alatyypeistä yhdistetään kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden kehittymiseen. Suomessa järjestetäänkin joukkoseulontoja kohdunkaulan syövän ehkäisemiseksi. Kysyimme naisilta kokemuksia positiivisen HPV-tuloksen saamisesta – lue alta anonyymit kokemukset.
Naisten kokemuksia HPV-infektiosta
Diagnoosi syövän esiasteesta ja syyllistäviä kommentteja – positiivinen HPV-tulos oli järkytys
”Sain positiivisen HPV-tuloksen reilu kaksikymmentä vuotta sitten, muistaakseni 25-vuotiaana, Papa-seulonnan yhteydessä. Olin muuttanut hiljattain kotikaupungistani Helsinkiin, ja kävin yksityisellä puolella Papa-testissä – kyse ei siis ollut joukkoseulonnan yhteydessä saadusta tuloksesta.
Testi oli varmaankin ensimmäinen Papa-seulontani, ja tuloksena tulikin hieman yllättäen suoraan HSIL, eli esiastetasoinen muutos, joka hoitamattomana voisi edetä kohdunkaulan syöväksi. Nuorelle naiselle, joka ei juuri HPV-viruksesta tai sen yleisyydestä tiennyt, oli tulos järkyttävä.”
Tiedon ja epävarmuuden kanssa jää helposti yksin
”Tuloksen sain kirjeitse kotiin. Ohjeena oli toki olla yhteydessä puhelimitse hoitavaan tahoon, ja soitinkin heti gynekologille. Minut ohjattiin jatkohoitoon julkiselle puolelle, missä tehtiin sähkösilmukka- eli LOOP-hoito.
Jatkohoitoon ohjaamisen lisäksi ei tukea tai apua juuri tullut terveydenhuollon henkilöstöltä. Tilanteen ja pelkojensa kanssa oli aika yksin, ja tietolähteenä toimi lähinnä Google. Henkisen tuen hakemiseen ei apua tai työkaluja tarjottu laisinkaan.
Nuoruuteni painajaismainen kokemukseni jäljiltä oli ilmiselvää, että tyttäreni saa HPV-rokotteen heti kun se oli mahdollista. Tieto rokotusten saataville tulosta ja niiden lisäämisestä osaksi kansallista rokotusohjelmaa oli todellinen helpotus.”
Syyllistävät kommentit satuttivat
”Vaikka HIV- ja AIDS-paniikin kulta-aika olikin jo ohi tuloksen saadessani, oli yleinen ilmapiiri kuitenkin erilainen kuin nykypäivänä. HPV-infektiosta kertominen oli tabu, mutta tunnollisena nuorena naisena otin tietysti yhteyttä silloin hetken tapailemaani mieheen ja kerroin tuloksesta. Kaiken muun epävarmuuden ja pelon päälle sainkin häneltä syyllistystä ja lähestulkoon huoran leiman. Välit hän katkaisi saman tie, mikä teki entisestään kurjasta tilanteestani vielä surkeamman.
Olen luonteeltani avoin ja keskustelen helposti erilaisista asioista, mutta tuohon aikaan HPV oli paljon heikommin tunnettu, enkä uskaltanut juuri keskustella tilanteesta kuin äitini ja yhden työkaverini kanssa. Muistan, että tilanne nolotti minua niin paljon, eivätkä tapailukumppanilta saadut syyllistävät kommentit auttaneet. Uuteen kaupunkiin tuolloin vastikään muuttaneena täytyy olla kuitenkin kiitollinen siitä, että tuon yhden työkaverin kanssa olimme jo muodostaneet niin läheisen ystävyyssuhteen, että edes hänelle kehtasin jutella tilanteesta.”
Vuosien päästä HPV taas heräsi
”Vuosia ja vuosia kävin Papa-testeissä eikä HPV-viruksesta näkynyt jälkeäkään. Nyt kuitenkin viimeisimmässä testissä HPV taas nosti päätään. Tällä kertaa muutokset olivat LSIL-tasoisia, eli tilannetta seurataan vuoden verran, ennen kuin tehdään jatkotutkimuksia.
Nuorempana sitä ehkä ajatteli, että terveydenhuollon ohjeiden ja hoitosuunnitelman mukaan tilanne hoituu. Nyt kuitenkin koen, että jos voin vuoden seuranta-aikana tehdä itse jotakin tilanteeni ja spontaanin parantumisen edistämiseksi, niin teen sen ehdottomasti. Ajattelinkin ottaa Colpofixin käyttöön – kysyin heti siitä tutulta gynekologilta, ja sain tältä suosituksen päätökselleni.”
Käykää testeissä ja puhukaa intiimiterveyden asioista avoimesti
”Kaikille naisille haluaisin korostaa sitä, että käykää seulonnoissa – oli kyse sitten Papa- ja HPV-testeistä tai mammografiasta. Jos julkisella puolella ei halua käydä, kannattaa joukkoseulontojen kutsuja käyttää vähintäänkin muistuttamassa ajanvarauksesta yksityiselle puolelle.
Lisäksi tärkeää olisi, että intiimiasioista alettaisiin puhua avoimemmin – ystäville ja myös terveydenhuollon henkilökunnalle. HPV, virtsankarkailu, bakteerivaginoosi ja lantionpohjan ongelmat ovat niin yleisiä, että niiden ei kuuluisi enää olla tabuja, joista ei voi keskustella. Meidän kaikkien naisien asiaa edistää, kun uskallamme puhua näistä teemoista, ja sitä kautta saamme myös hoitoa nopeammin ja laadukkaammin.”
——
Yllätyin, että HPV-virus pysyi piilossa parikymmentä vuotta
”Olin reilun parinkymmenen vuoden ikäinen, kun tapasin lasteni tulevan isän ja aloimme seurustella. Päätimme heti alkuun, että käymme molemmat sukupuolitautitesteissä. Minkäänlaisia oireita meillä ei ollut, mutta halusimme aloittaa suhteemme niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tulos oli järkytys; minulta löytyi klamydia, kun taas mieheltäni ei löytynyt mitään. Saimme silti molemmat lääkityksen ja tauti hoitui sillä.
Muutaman kuukauden päästä huomasin syylän alapäässäni, ja tarkempi tutkiskelu paljasti niitä lisää. Pelästyneenä ryntäsin tietysti uudelleen sukupuolitautien poliklinikalle, jossa minulla todettiin HPV-viruksen aiheuttama kondylooma. En tajunnut, mistä olisin voinut tartunnan saada ja milloin, mutta onneksi hoitaja rauhoitteli minua kertoen, että virus on voinut olla minulla pitkäänkin. Tartunta on yleensä oireeton, mutta virus aktivoituu ja aiheuttaa näkyviä muutoksia usein vasta myöhemmin.
Puoliso ymmärsi ja oli tukena
Mieheni otti asian onneksi järkevästi ja oli tukenani, kun ihomuutoksiani hoidettiin sukupuolitautien poliklinikalla. Syyliä hoidettiin ensin jäädyttämällä ja lopulta laserilla. Meni muutama kuukausi, ennen kuin tauti saatiin asettumaan. Kävin puolivuosittain papa-kokeissa ja noin vuoden jälkeen vasta näkyi, että virus oli saatu häädettyä.
Jatkon osalta minulle sanottiin, että seurannaksi riittäisi jopa viiden vuoden väli seuraavaan papa-kokeeseen, jos oireita ei ilmaantuisi. Oireita ei tullut, mutta oman mielenrauhani vuoksi kävin yksityisellä gynekologilla seurannassa 1-2 vuoden välein.
Vuotohäiriöt kuitattiin hormonitoiminnasta johtuviksi
25-vuotiaana tulin raskaaksi ja kerroin taustastani. HPV-virusta ei edelleenkään löytynyt ja kaikki vaikutti muutenkin olevan hyvin. Synnytyksen jälkeen jatkoin vuosittaisia käyntejäni gynekologilla ja kaikki pysyi kunnossa. Tosin minulla oli vuotohäiriöitä jonkin verran, mutta lääkäri vakuutteli niiden johtuvan hormonitoiminnasta. Erilaisia hormonaalisia ehkäisymenetelmiä kokeiltiin monenlaisia, mutta vuotohäiriöt eivät kokonaan asettuneet. En kuitenkaan ollut niistä huolissani.
Aika kului ja sain toisen lapseni 30-vuotiaaana. Synnytyksen jälkeen vuotohäiriöt vähenivät, mutta kuukautiseni muuttuivat hyvin epäsäännöllisiksi. Samaan aikaan minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka saattoi olla yksi selittävä tekijä epäsäännöllisyyteen.
Näin kului kymmenisen vuotta, kunnes aloin yhtäkkiä kärsiä runsaista kuukautisista ja jatkuvista välivuodoista. Tuntui, että vuodottomia päiviä oli vähemmän kuin vuodollisia. Vuoto oli välillä rusehtavaa ja välillä kirkkaan veristä.
Varasin ajan gynekologilleni, joka otti papa-näytteen. Tulos oli kunnossa, ja myös kohdun ultraäänikuvauksen mukaan kaikki näytti normaalilta. Lääkäri vakuutti edelleen, että kaikki on hormonaalista, ja kirjoitti minulle taas uudenlaisen ehkäisypillerireseptin.
Oma tunne kertoi, että kaikki ei ole kunnossa
Uusista pillereistä huolimatta vuodot jatkuivat ja mielessäni oli tunne, että kaikki ei nyt voi olla normaalisti. Otin yhteyttä toisen lääkäriaseman gynekologiin ja hän alkoi heti selvittää asiaa laajemmin. Sain lähetteen naistentautien poliklinikalle ja siellä kohdunsuulta otettiin hieman syvemmältä koepala. Tulosten kerrottiin valmistuvan muutaman viikon sisällä, mutta niistä imoitettaisi vain, mikäli jotain muutoksia löytyisi.
Yritin olla miettimättä asiaa ja onnistuinkin siinä, kun mitään ei kuulunut. Mutta sitten eräänä päivänä noin kolmen viikon päästä toimenpiteestä, sain puhelun kesken kiireisen työpäiväni. Puhelimen toisesta päästä sanottiin: ”Hei! Täällä on hoitaja Naistentautien poliklinikalta. Siitä sinun näytteestäsi. Siinä oli sellainen…hmm..pieni muutos, joka olisi hyvä hoitaa pois. Meillä olisi sinulle toimenpideaika jo huomenna klo 10. Pääsisitkö?”
Tuntui kuin sydämeni olisi jättänyt lyömättä. Sillä hetkellä tajusin, että jotain pahempaa oli löytynyt – ei minulle muuten soitettaisi ja tarjottaisi heti toimenpideaikaa.
Ja näinhän se oli. Koepalasta oli löytynyt HPV-viruksen aiheuttama solumuutos, joka oli jo kehittynyt syövän esiasteeksi. Muutos oli kuitenkin paikallisella alueella kohdun suulla ja se saatiin poistettua LOOP-hoidolla. Kävin jälkiseurannassa aluksi tiheämmin ja lopulta vuoden välein, eikä solumuutoksia tai HPV-virusta enää näkynyt näytteissä. Minulle sanottiin, että jatkossa riittäisi seuranta perusterveydenhuollossa noin kolmen vuoden välein. Tähän en ole kuitenkaan luottanut, vaan käyn edelleen yksityisellä puolella vuoden välein tarkastuksissa.
Kokemus opetti paljon
Kokemukseni pysäytti ja opin siitä paljon; esimerkiksi sen, että pelkkään papa-näytteeseen ei aina voi luottaa. Opin myös, että pitää kuunnella itseään ja vaatia tarkempia tutkimuksia tai hoitoa, jos siltä tuntuu.
Nykyinen lääkärini ihmetteli suuresti, miten muutos ei ole näkynyt papa-kokeessa. Saattaa siis olla, että näytteenotossa tai sen käsittelyssä tapahtunut jonkinlainen virhe. Tämän enempää en kuitenkaan asiaa halunnut lähteä jälkipuimaan. Olin vain helpottunut, että asia selvisi ja saatiin hoidettua. Minulla todella oli onnea!
Se yllätti itsenikin, miten tämä HPV-virus pysyi niin sanotusti piilossa parikymmentä vuotta ennen kuin se taas aktivoitui. On todella hienoa, että nykyään tytöille tarjotaan mahdollisuutta ottaa rokotus virusta vastaan.
Itselleni jäi tapahtuneesta pieni sisäinen pelko, mutta sen kanssa on oppinut elämään. Kaikille naisille haluaisin sanoa, että sinä olet itse oman kehosi paras asiantuntija! Kaikki yllättävät tai uudet oireet kannattaa tutkituttaa kunnolla ja säännöllisessä papa-seurannassa kannattaa ehdottomasti käydä. Se on pieni hinta siitä, miltä kaikelta sillä voi säästyä!”
TIESITKÖ?
- HPV:n saa arviolta 80 % ihmisistä jossain vaiheessa elämäänsä.
- Monet eivät välttämättä koskaan saa tietää saaneensa virusta, sillä se on useimmiten oireeton ja paranee itsestään.
- HPV voi ilmetä oireillessaan kukkakaalimaisena visvasyylänä eli kondyloomana, tai kohdunkaulan solumuutoksina.
- Kondylooma johtuu useimmiten matalan riskin HPV-virustyypeistä.
- Gynekologinen irtosolukoe eli Papa-koe on kehitetty kohdunkaulan syövän ja sen esiasteiden sekä gynekologisten tulehdusten tutkimiseksi.
- Kohdunkaulan syövän taustalla on aina papillooma- eli HPV-virus.
- Kohdunkaulan syöpä on maailman neljänneksi yleisin ja Suomessa kolmanneksi yleisin naisten syöpä.
- HPV- eli ihmisen papilloomaviruksen aiheuttamiin kohdunkaulan muutoksiin ei ole lääkehoitoa.
- Colpofix on kohdunkaulan ja emättimen limakalvoa ylläpitävä ja korjaava hoito, joka auttaa tutkitusti etenkin HPV-viruksen (ihmisen papilloomavirus) aiheuttamiin muutoksiin ja poistaa HPV-virusta elimistöstä.